Piirakkaa vähän sinne päin
Heissan!
Koska edellisessä kirjoituksessani jauhamani kaurajauhot kaipasivat tietenkin heti kokeiltavaa reseptiä, päätin toteuttaa piirakkaoperaation. Samalla joutuisivat jauhot koetukselle, ja erilaiset jämäainekset jääkaapistani pääsisivät piirakaksi ja sen jälkeen parempiin suihin.
Piirakkaohjeita on maailmassa miljoonia, mutta mikäli ei ole turhan tarkka, ei ohjeilla välttämättä tee yhtään mitään. Piirakkaan voi täytteeksi tunkea lähes mitä vain, kunhan pohjan rakenne ja maku on kunnossa. Tällä kertaa minäkin katsoin ohjeesta ainoastaan piirakan ohjeen...mutta koska ainesosia ei siihenkään löytynyt kaikkia, päätin soveltaa sitäkin tehdessä.
PIIRAKKA TUHANNELLA TAPAA (6 henkilölle riippuen annoskoosta):
Alkuperäinen ohje:
4dl kaurajauhoa
125g huoneen lämpöistä margariinia
1 ruokalusikallinen vettä
1/2 tl suolaa
Valmistus:
Nypi huoneenlämpöinen margariini jauhojen joukkoon, kunnes taikina on tasaista. Sekoita mukaan vesi ja suola. Voitele piirakkavuoka. Lisää taikina piirakkavuokaan ja painele tasaiseksi. Lisää valitsemasi täytteet piirakkaan. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 30 min.
Mitä minä tein:
Mittasin kulhoon 4dl itse hiutaleista jauhamiani kaurajauhoja. Sen jälkeen aloin punnitsemaan margariinia kulhoon. Kappas, se loppuikin jo 55g kohdalla. Päätin laittaa loput voita, sillä sattui olemaan jostain syystä kaapissa. Noh, sekin loppui about 100gramman kohdalla, joten loput taikinan rasvasta tuli rypsiöljystä. Sen jälkeen aloin nyppimään taikinaa kokoon.
En erityisesti pidä käsillä leipomisesta, mutta tämä menetteli. Olin yllättynyt kuinka kotikutoiset aineeni, jotka eivät olleet ollenkaan sitä mitä piti...sulivat siististi taikinaksi.
Kun taikina alkoi olla nypitty kuntoon, lisäsin ohjeen mukaisen määrän vettä ja suolaa.
Tässä vaiheessa muistin, että margariinipurkki oli lähes tyhjä ja käytinkin lopun margariinin voiteluun.
Tykkään ihan yleiselläkin tasolla siitä, ettei ruokaa mene roskiin. Tämän vuoksi hyödynnän yleensä kaikki mahdolliset jämät, purkkien pohjat ja muut aineet, jotka vielä syötäväksi suinkin kelpaavat.
Piirakan koostumus oli todella mukava, eikä se hangoitellut tasoitusvaiheessa ollenkaan vastaan. Myöskään minkäänlaista mureutta ei ollut havaittavissa.
Sitten täyttämään... Kuten aluksi sanoinkin. Piirakkaa voi täyttää niin monella tapaa, ettei sille ole rajoja. Halusin omassa teoksessani pitää yllä terveellisyyttä ja keveyttä, joten jätin suosiolla kaikista raskaimmat aineet pois. Pohjaan päätin upottaa joululahjaksi saadun sinapin jämät ja ketsuppia. Pohjaan sopii mikä tahansa kastike, tuorejuusto, turkkilainen jugurtti, kermaviili, munaseos, vain taivas on rajana.
Sekotin ketsupin ja sinapin lusikalla keskenään ja levitin tasaiseksi piirakan pinnalle.
Sitten tuli vuoroon täytteet. Valitsin jääkaapin perukoilta täytteiksi: ananaspurkin lopun, puolitoista isoa kinkkusuikaletta, pienen palan lähes vanhaa homejuustoa ja parsankaalin vartta.
Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi parsakaalin varsi, jonka pistelin ihan pieniksi palasiksi. Parsakaalistahan voi huoletta käyttää koko osan, mutta suurin osa ihmisistä jättää kuitenkin varren syömättä, sillä sen koostumus on puinen, eikä välttämättä makukaan kovin erikoinen. Parskaali on kuitenkin yksi maailman terveellisimpiä vihanneksia ja se sisältääkin useita tärkeitä antioksidantteja ja ravinteita. Joten minun lautaselleni sopii mainiosti terveysruoan jokainen osa, kiitos!
Jos lautasella oli jo ravinteet, niin nyt sinne on saatava proteiinia. Leikkasin vanhan kinkkuleikkeen jämät iiiiihan pieniksi paloiksi ja hyvin riitti 1,5 isoa siivua kinkkuleikkelettä.
Tämän jälkeen heitin aineet pohjan päälle. Mukaan tuli siis vielä hiilihydraattia ananaksesta ja rasvaa homejuuston lopusta. Tässäkin voi ottaa huomioon, että piirakkaa sopii lähes mikä vain liha, kasvis tai jopa suolaisen kanssa yhteen sopivat hedelmät. Makuja on tuhansia ja niin on sen mukaisia variaatioitakin. Monet laittavat tähän päälle vielä juustoa tai jonkin kastike/hyydyke-seoksen, mutta minun mielestäni se on turha ja peittää maut. Nyt piirakan jokainen maku tulee esiin ja ainakin jonkinlainen keveys ruoassa pysyy edelleen. Maku on siis hyvä ja energiasisältö sellainen, että tämän avulla jaksaa painaa täysiä!
Maustoin piirakan vielä kaapista löytyvillä mausteilla ja törkkäsin sen uuniin 200 asteeseen.
Piirakan oltua uunissa ohjeen mukaiset 30 minuuttia nostin sen pois ja kokeilin leikata. Pohja mureni täysin ja koostumus ontui muutenkin. Näin käy itse asiassa usein piirakkaa leipoessa vanhalla uunillamme, joten en pannut pahakseni siitä, vaan laskin uunin asteet 150 asteeseen ja annoin piirakan olla vielä noin 20 minuuttia uunissa.
Ja viimein piirakka oli valmis ja ulkonäöllisesti koostumus täydellinen!
Omaksi arvosanaksi piirakalle antaisin makuasteikolla yhdestä viiteen 4/5, ja erityiskiitosta saa erittäin ihanan makuinen ja suutuntumaltaan täydellinen pohja.
Raati, 32 vuotias mies, joka ei leivo eikä välitä leivoksista:
"Hyvää...miellyttävän makuista... hyvän makuinen pohja.. mukavan kostea koostumus. 3/5"
Kehittelyllä ja sovelluksella päästiin siis yllättävänkin hyvään lopputulokseen. Pohja soveltuu varmasti sekä makean että suolaisen piirakan osaksi ja sen maku oli erittäin hyvä. Tämä resepti ei mennyt alkuunkaan niin kuin suunniteltu, mutta lopputulos oli ontuvista ainesosista huolimatta täydellinen ja kelpaisi hienompiinkin juhlapöytiin.
Tätä tehdessä huomasi jälleen, että kokkaamisen ei tarvitse olla vakavaa. Myöskään uusia ja hienoja aineksia ei tarvitse joka kerta ostaa onnistuakseen loihtimaan jotain hyvää!
-PMP-
Koska edellisessä kirjoituksessani jauhamani kaurajauhot kaipasivat tietenkin heti kokeiltavaa reseptiä, päätin toteuttaa piirakkaoperaation. Samalla joutuisivat jauhot koetukselle, ja erilaiset jämäainekset jääkaapistani pääsisivät piirakaksi ja sen jälkeen parempiin suihin.
Piirakkaohjeita on maailmassa miljoonia, mutta mikäli ei ole turhan tarkka, ei ohjeilla välttämättä tee yhtään mitään. Piirakkaan voi täytteeksi tunkea lähes mitä vain, kunhan pohjan rakenne ja maku on kunnossa. Tällä kertaa minäkin katsoin ohjeesta ainoastaan piirakan ohjeen...mutta koska ainesosia ei siihenkään löytynyt kaikkia, päätin soveltaa sitäkin tehdessä.
PIIRAKKA TUHANNELLA TAPAA (6 henkilölle riippuen annoskoosta):
Alkuperäinen ohje:
4dl kaurajauhoa
125g huoneen lämpöistä margariinia
1 ruokalusikallinen vettä
1/2 tl suolaa
Valmistus:
Nypi huoneenlämpöinen margariini jauhojen joukkoon, kunnes taikina on tasaista. Sekoita mukaan vesi ja suola. Voitele piirakkavuoka. Lisää taikina piirakkavuokaan ja painele tasaiseksi. Lisää valitsemasi täytteet piirakkaan. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 30 min.
Mitä minä tein:
En erityisesti pidä käsillä leipomisesta, mutta tämä menetteli. Olin yllättynyt kuinka kotikutoiset aineeni, jotka eivät olleet ollenkaan sitä mitä piti...sulivat siististi taikinaksi.
Kun taikina alkoi olla nypitty kuntoon, lisäsin ohjeen mukaisen määrän vettä ja suolaa.
Tässä vaiheessa muistin, että margariinipurkki oli lähes tyhjä ja käytinkin lopun margariinin voiteluun.
Tykkään ihan yleiselläkin tasolla siitä, ettei ruokaa mene roskiin. Tämän vuoksi hyödynnän yleensä kaikki mahdolliset jämät, purkkien pohjat ja muut aineet, jotka vielä syötäväksi suinkin kelpaavat.
Tämän jälkeen painelin ihan käsin pohjan piirakkavuokaa ja tasoittelin sen.
Piirakan koostumus oli todella mukava, eikä se hangoitellut tasoitusvaiheessa ollenkaan vastaan. Myöskään minkäänlaista mureutta ei ollut havaittavissa.
Sitten täyttämään... Kuten aluksi sanoinkin. Piirakkaa voi täyttää niin monella tapaa, ettei sille ole rajoja. Halusin omassa teoksessani pitää yllä terveellisyyttä ja keveyttä, joten jätin suosiolla kaikista raskaimmat aineet pois. Pohjaan päätin upottaa joululahjaksi saadun sinapin jämät ja ketsuppia. Pohjaan sopii mikä tahansa kastike, tuorejuusto, turkkilainen jugurtti, kermaviili, munaseos, vain taivas on rajana.
Sekotin ketsupin ja sinapin lusikalla keskenään ja levitin tasaiseksi piirakan pinnalle.
Sitten tuli vuoroon täytteet. Valitsin jääkaapin perukoilta täytteiksi: ananaspurkin lopun, puolitoista isoa kinkkusuikaletta, pienen palan lähes vanhaa homejuustoa ja parsankaalin vartta.
Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi parsakaalin varsi, jonka pistelin ihan pieniksi palasiksi. Parsakaalistahan voi huoletta käyttää koko osan, mutta suurin osa ihmisistä jättää kuitenkin varren syömättä, sillä sen koostumus on puinen, eikä välttämättä makukaan kovin erikoinen. Parskaali on kuitenkin yksi maailman terveellisimpiä vihanneksia ja se sisältääkin useita tärkeitä antioksidantteja ja ravinteita. Joten minun lautaselleni sopii mainiosti terveysruoan jokainen osa, kiitos!
Tämän jälkeen heitin aineet pohjan päälle. Mukaan tuli siis vielä hiilihydraattia ananaksesta ja rasvaa homejuuston lopusta. Tässäkin voi ottaa huomioon, että piirakkaa sopii lähes mikä vain liha, kasvis tai jopa suolaisen kanssa yhteen sopivat hedelmät. Makuja on tuhansia ja niin on sen mukaisia variaatioitakin. Monet laittavat tähän päälle vielä juustoa tai jonkin kastike/hyydyke-seoksen, mutta minun mielestäni se on turha ja peittää maut. Nyt piirakan jokainen maku tulee esiin ja ainakin jonkinlainen keveys ruoassa pysyy edelleen. Maku on siis hyvä ja energiasisältö sellainen, että tämän avulla jaksaa painaa täysiä!
Maustoin piirakan vielä kaapista löytyvillä mausteilla ja törkkäsin sen uuniin 200 asteeseen.
Piirakan oltua uunissa ohjeen mukaiset 30 minuuttia nostin sen pois ja kokeilin leikata. Pohja mureni täysin ja koostumus ontui muutenkin. Näin käy itse asiassa usein piirakkaa leipoessa vanhalla uunillamme, joten en pannut pahakseni siitä, vaan laskin uunin asteet 150 asteeseen ja annoin piirakan olla vielä noin 20 minuuttia uunissa.
Ja viimein piirakka oli valmis ja ulkonäöllisesti koostumus täydellinen!
Omaksi arvosanaksi piirakalle antaisin makuasteikolla yhdestä viiteen 4/5, ja erityiskiitosta saa erittäin ihanan makuinen ja suutuntumaltaan täydellinen pohja.
Raati, 32 vuotias mies, joka ei leivo eikä välitä leivoksista:
"Hyvää...miellyttävän makuista... hyvän makuinen pohja.. mukavan kostea koostumus. 3/5"
Kehittelyllä ja sovelluksella päästiin siis yllättävänkin hyvään lopputulokseen. Pohja soveltuu varmasti sekä makean että suolaisen piirakan osaksi ja sen maku oli erittäin hyvä. Tämä resepti ei mennyt alkuunkaan niin kuin suunniteltu, mutta lopputulos oli ontuvista ainesosista huolimatta täydellinen ja kelpaisi hienompiinkin juhlapöytiin.
Tätä tehdessä huomasi jälleen, että kokkaamisen ei tarvitse olla vakavaa. Myöskään uusia ja hienoja aineksia ei tarvitse joka kerta ostaa onnistuakseen loihtimaan jotain hyvää!
-PMP-
Kommentit
Lähetä kommentti